jouluaiheisia pelejä täältä:

joulu.1001pelit.com/

________________________________________________________

joulu leipomisia:

www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/joulu/

________________________________________________________

Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi.

Itsenäisyysjulistus ja sen tunnustaminen

Venäjän kansankomissaarien neuvoston tunnustus Suomen itsenäisyydelle 31.12.1917. Allekirjoittajien joukossa mm. V. I. Lenin, Josif Stalin ja Lev Trotski.

Joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. 7. marraskuuta–8. marraskuuta 1917 välisenä yönä bolševikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä, jonka vuoksi katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä.

Itsenäistymisen toteuttamistavasta oli erimielisyyksiä: porvarillisten puolueiden mielestä Suomen oli julistauduttava yksipuolisesti itsenäiseksi, kun taas sosialistien mielestä itsenäistyminen olisi tullut toteuttaa yhteistyössä Venäjän uuden vallankumoushallituksen kanssa. Tämän vuoksi eduskunta hyväksyi P. E. Svinhufvudin porvarillisen senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen äänin 100–88, porvarien 100 äänellä sosialistien 88 ääntä vastaan.  Saksan keisarikunta, joka oli ollut sotatilassa ensimmäisen maailmansodan vuoksi myös Venäjän keisarikunnan kanssa, kannatti itsenäisyyksiä, koska näin olisi kyetty irrottamaan Saksan itärintamalta alueita sodankäynniltä ja vahvistamaan näillä joukoilla Saksan länsirintamaa, koska paineet siellä olivat lisääntyneet muun muassa Yhdysvaltain ensimmäiseen maailmansotaan liittymisen johdosta 1917. Kansankomissaarien neuvosto oli julistanut 8. marraskuuta 1917 rauhandekreetin ja Neuvosto-Venäjä sekä Saksan valtakunta aloittivat aselevon 5. joulukuuta 1917. Brest-Litovskin rauhanneuvottelut niiden kesken alkoivat 22. joulukuuta 1917.

Ennen kuin itsenäistymiselle voitiin saada kansainvälinen tunnustus, oli se saatava ensin Venäjältä. Venäjän valkoinen sotilashallitus, joka oli bolševikkien vallankaappauksessa kukistuneen Venäjän väliaikaishallituksen seuraaja, piti kuitenkin kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta eikä ollut valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Venäläisen näkemyksen mukaan valkoisten hallitusten tai valkoisten hallitusten ylijohdon ei pitäisi tunnustaa itsenäisyyksiä, vaan Venäjän valtiollisten asioiden järjestäminen piti suoritettaman perustuslaillisessa järjestyksessä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen toimesta. Osa venäläisistä oli monarkisteja, jotka eivät kannattaneet yhtenäisvaltio Venäjän muuttamista liittovaltioksi liberaalien ja vasemmiston tapaan.

Näin ollen Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus oli pyytää itsenäisyystunnustusta kapinan aloittaneelta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista. Vuoden 1917 viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta, V. I. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäistymisen. Tammikuun 1918 aikana Suomi sai itsenäistymiselleen tunnustukset useimmilta Euroopan mailta, mukaan lukien Pohjoismailta sekä Ranskalta ja Saksalta. Iso-Britannia ja Yhdysvallat antoivat tunnustuksensa vasta runsasta vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. 

Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Nykyisin voimassa oleva laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä on vuodelta 1937. Sen mukaan päivä on palkallinen vapaapäivä, tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä. 

Itsenäisyyspäivä on myös virallinen liputuspäivä. Silloin liputus päättyy muista liputuspäivistä poikkeavasti klo 20. 

 Perinteet

Suomen lippu 28.5.1918 alkaen

Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen.

 Tähtitorninmäen lipunnosto

Vuodesta 1957 lähtien Helsingin Tähtitorninmäellä on joka vuosi itsenäisyyspäivän aamuna klo 9 järjestetty juhlallinen lipunnosto, jonka yhteydessä pidetään puheita ja esitetään kuorolaulua. Tilaisuuden järjestämä toimii Suomalaisuuden liitto, lipun nostaa partiolippukunta NMKY:n Katajaiset ja siellä esiintyvät muun muassa Viipurin Lauluveikot. Tilaisuus radioidaan suorana lähetyksenä.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut ekumeeninen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat – kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.

 Sankarihaudat

Hollolan sankarihaudat itsenäisyyspäivän yönä

Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.

 Paraati

Itsenäisyyspäivänä järjestetään valtakunnallinen sotilasparaati ja joitain paikallisia paraateja. Itsenäisyyspäivänä ja puolustusvoimien lippujuhlapäivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja armeijan ylennyksiä.

 Ylioppilaiden soihtukulkue

Itsenäisyyspäivänä useiden yliopistokaupunkien ylioppilaat järjestävät soihtukulkueen. Helsingissä he marssivat Hietaniemen hautausmaan sankarihaudoilta muun muassa Arkadiankatua, Mannerheimintietä ja Pohjoisesplanadia pitkin Senaatintorille. Kulkueen päätyttyä Senaatintorilla pidetään ulkoilmajuhla, jossa pidetään puheita ja jossa akateemiset mieskuorot (mm. Ylioppilaskunnan laulajat ja Polyteknikkojen Kuoro) esittävät isänmaallisia lauluja. Jyväskylässä marssitaan yliopiston päärakennukselta vanhan hautausmaan sankarihaudoille, Vaasassa puolestaan Kasarmintorilta Kauppatorille.

 Kynttilöiden poltto

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää klo 18–20. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa, mutta useita teorioita on kuitenkin olemassa. Yhden teorian mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin vallan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Tapa säilyi myös Venäjän vallan aikana ja tuolloin kynttilät paloivat tietysti tsaariperheen kunniaksi. 

Sortovuosina kynttilöitä alettiin kuitenkin polttaa poliittisessa merkityksessä. Kynttilöitä poltettiin kansallisen suurmiehemme Runebergin päivänä 5.2. protestina venäläistämistä vastaan. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Kynttilöiden lukumäärää ei ole missään määrätty, ja lukumäärä vaihteleekin käytännössä runsaasti. Kahden kynttilän on kuitenkin arveltu viittaavan siihen, että silloin juhlistetaan sekä kotia että katua tai vielä laajemmin kotia ja isänmaata. Kynttilähän on valon symboli ja kaiken pahan karkottaja. Jotkut liittävät kynttilät nimenomaan sotaan. He sytyttävät toisen kynttilän miehille, jotka menivät eivätkä palanneet ja toisen heille, jotka palasivat, vaikkakin sodan merkitseminä. 

Yhden teorian mukaan kynttilät olisivat aikoinaan ilmaisseet, että kyseisestä talosta löytyy kapinallisille turvapaikka ja tarvittaessa miehiä riveihin. Melko samanlainen teoria on seuraavakin: kynttilät on tapana sytyttää muistoksi jääkärien uskaliaasta hankkeesta isänmaan vapauttamiseksi. Kaksi kynttilää ikkunalla ilmaisivat aikoinaan turvallisen etappitalon, kun jääkäreiksi värväytyvät loikkasivat Ruotsin kautta Saksaan. Nykyään kynttilöitä poltetaan lähinnä vain itsenäisyyspäivän kunniaksi ilman erityisiä symbolisia merkityksiä. 

 Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa

Illalla pidetään suuri juhlavastaanotto Presidentinlinnassa. Linnanjuhliin kutsutaan Suomen kuuluisimpia ihmisiä ja joukko tavallisia kansalaisia, joita presidentti on tavannut maakuntamatkoillaan. Juhlaväkeen kuuluvat perinteisesti hallitus, eduskunta, suurlähettiläitä, veteraaneja, urheilun, taiteen ja tieteen edustajia sekä muita tasavallan presidentin kutsumia vieraita. Linnanjuhlia seurataan laajasti televisiosta Suomen kodeissa. 2000-luvulla lisääntyvää huomiota ovat saaneet myös vieraiden pukuluomukset.

Kuokkavierasjuhlat

1990-luvun alulla syntyi uusi perinne muutaman vuoden ajaksi osittain laman ja työttömyyden johdosta. Nuoret järjestivät presidentinlinnan ulkopuolella mielenosoituksen tapaiset kuokkavierasjuhlat. Huomion saamiseksi jotkut mielenosoittajat yrittivät tunkeutua linnanjuhliin tai häiritsivät juhliin menijöiden ajoneuvojen kulkua presidentinlinnaan. Vuonna 2003 kansanedustaja Lauri Oinosen käyttämää taksia estettiin ajamasta Presidentinlinnalle ja Suomen Sisun joukolta anastettu Suomen lippu poltettiin. Tilaisuudesta luovuttiin, koska tapahtuman järjestäjät eivät pitäneet sitä enää poliittisesti mielekkäänä protestina. Vuoden 2004 turvallisuusennusteessa poliisi varautui vielä rähinöintiin. Vuonna 2006 tapahtuman järjestäjät ilmoittivat aloittavansa kuokkavierasjuhlat uudestaan. Noin 200 kuokkavieraan odotettiin osallistuvan mielenosoitukseen. Joidenkin arvioiden mukaan vain 100 osallistui. Poliisi otti kolme kiinni, osaksi siksi, etteivät kasvot olleet paljaina tunnistamista varten.

Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.

Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Lucia (lat. lux, valo) on suomennettuna Valotar. Juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui keskiajalla Lucian päiväksi, ja tämän vuoksi päivää vietetään valon juhlana. Vuoden pisimpään yöhön ja valon juhlaan liittyneet pakanalliset tavat ja uskomukset yhdistyivät Lucian nimeen.

Pyhä Lucia (lat. Sancta Lucia, 283–304) on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä. Pyhän Lucian päivä 13. joulukuuta osuu samaan ajankohtaan esikristillisen keskitalven valon juhlan kanssa. Lucian päivän vietossa on selvästi havaittavissa samoja piirteitä, ja myös pyhimyksen nimi Lucia viittaa valoon. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.

 Legendat

Lucia syntyi vuonna 283 Sisiliassa Syrakusassa. Kun hän oli hyvin nuori, Lucian isä, joka oli ylhäistä sukua oleva roomalainen, kuoli ja jätti äidin ja tyttären vaille holhoojaa. Tuohon aikaan Roomassa jokaisella naisella piti olla holhooja, joka oli hänestä vastuussa. Ensin se oli isä ja sitten aviomies, tarvittaessa myös veli saattoi toimia siskonsa holhoojana. Koska Lucian perhe oli varakas, hänelle oli varattu hyvät myötäjäiset ja hän oli kihloissakin. Isän kuoleman jälkeen perhettä kohtasi kuitenkin toinen onnettomuus, kun Lucian äiti sairastui punatautiin, josta selviytymismahdollisuudet tuohon aikaan olivat kovin pienet. Neljän vuoden sairauden jälkeen äidin voimat alkoivat heiketä. Lucia kuuli kuitenkin, että Cataniassa kuolleen Pyhän Agathan pyhäinjäännöksillä rukoilemalla on moni kokenut ihmeparantumisen. Lucia saikin äitinsä suostutelluksi tulemaan kanssaan Cataniaan Pyhän Agathan haudalle rukoilemaan.

Ihme tapahtui ja äiti parantui, jolloin Lucia päätti kääntyä kristinuskoon ja hän vannoi pysyvänsä neitsyenä Pyhän Agathan tavoin. Oman myötäjäisosuuden Lucia pyysi itselleen ja käski jakaa sen köyhille. Perheen palvelija kertoi Lucian sulhaselle, että Lucia oli jakanut myötäjäiset köyhille ja että hän ei menisikään naimisiin tämän kanssa, vaan on kääntynyt kristinuskoon ja menee naimisiin jonkin varakkaan jalosukuisen herran kanssa.

Mustasukkainen ja harhaan johdettu sulhanen ilmiantoi Lucian viranomaisille, koska tuolloin Roomassa kristinusko oli kielletty. Lucia joutui oikeuden eteen, jossa hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin vietäväksi bordelliin ja pakotettavaksi prostituutioon. Tällöin Pyhä Henki kuitenkin täytti Lucian ja hän muuttui niin painavaksi, että häntä ei pystytty miesvoimin siirtämään. Vaikka apuun tuotiin vetohärkiäkin, Lucia pysyi järkähtämättä paikoillaan. Kun häntä ei saatu siirrettyä, hänet kertomuksen mukaan päätettiin polttaa. Lucian ympärille rakennettiin rovio ja häntä valeltiin palavalla piellä ja kiehuvalla öljyllä. Tuli ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Pyhän Hengen täyttämää Luciaa. Lopulta hänet surmattiin iskemällä tikari hänen kurkkunsa läpi.

Toinen, myöhemmin syntynyt legenda kertoo, että eräs nuorukainen, joka ei ollut kristitty, ahdisteli Luciaa kanssaan naimisiin, koska oli rakastunut tämän kauniisiin silmiin. Kun ahdistelu ei näyttänyt päättyvän lainkaan, niin lopulta Lucia repi silmät päästään ja lähetytti ne tarjottimella nuorukaiselle. Legendan mukaan, kun Neitsyt Maria näki Lucian vahvan uskon, hän antoi Lucialle entisiä kauniimmat uudet silmät. Kerrotaan, että nuorukainen puolestaan järkyttyi tapahtuneesta kovin ja sen seurauksena kääntyi kristinuskoon.

Suomalaiseen jouluateriaan kuuluu perinteisesti joulukinkku, joka on tavallisesti uunissa paistettu, joskus myös palvattu. Monissa kodeissa paistetaan kinkku itse siten, että se jätetään yöksi kypsymään miedosti lämpimään uuniin. Usein kinkun kanssa nautitaan sinappia, joko kuorrutteena tai kinkkusiivun päälle voideltuna. Jotkut korvaavat kinkun kevyemmällä kalkkunalla. Uskonnollisten tai eettisten syiden vuoksi kinkun sijaan voidaan syödä esimerkiksi linssejä. Jouluateriaan kuuluvat perinteisesti myös lipeäkala, lanttulaatikko, hernemuhennos, porkkanalaatikko, imelletty perunalaatikko eli tuuvinki ja rosolli.

Jälkiruoka on usein karpalokiisseli, joka koristetaan ja jonka makua miedonnetaan kermavaahdolla. Joulupuuro nautitaan yleensä joko perunajauholla suurustetun rusina- tai sekahedelmäkeiton kera tai sen päälle sirotellaan hienoa sokeria ja kanelia. Joskus puuroon lisätään manteli. Se joka löytää puurostaan mantelin, saa esittää toivomuksen. Uskomuksen mukaan mantelin saamista ei pidä paljastaa muille, jotta toive toteutuisi varmemmin.

Joululeipä on usein arkileipää mausteisempaa. Joulupullaan käytetään normaalia runsaammin voita ja kananmunia sekä se koristellaan tavallista kauniimmin, esimerkiksi manteleilla tai säilötyillä kirsikoilla. Jouluna juodaan usein kahvin lisäksi glögiä. Myös miedot viinit sopivat joulupöytään.

Lähes kaikkia jouluruokia voi Suomessa ostaa useimmista elintarvikkeita myyvistä kaupoista eineksinä tai raakapakasteina. Elintarvikeyritykset tuottavat joulumarkkinoille joka vuosi uusia, "joulunmakuisina" myytäviä tuotteita. Monet ravintolat tarjoavat ruokalistoillaan ennen joulua ja joulun aikaan jouluisia vaihtoehtoja, ennen muuta jouluruoilla täytetyn seisovan pöydän.

Vanhan tavan mukaan jouluna saa yölläkin syödä. Usein jouluisin syödäänkin erittäin monipuolisesti ja tukevasti sekä rauhallisesti.

Monissa julkisissa laitoksissa, kouluissa ja työpaikoilla on ennen joulua yhtenä päivänä jouluateria. Nykypäivänä monissa yrityksissä tarjottava joulua edeltävä ateria valitaan muuksi kuin jouluisia ruokia sisältäväksi, koska katsotaan, että jouluruokaa saa aivan riittävästi jouluna – tarjottava ateria on samalla kiitos henkilökunnalle kuluneen vuoden aherruksesta.

Jouluaattona on tapana syödä riisipuuroa aamiaiseksi ja kinkun ja laatikot sisältävä varsinainen jouluateria vasta illalla, ei ennen kuutta. Lahjat avataan monesti vasta aterian jälkeen.

 Makeiset

Joulun aikaan syödään paljon suklaata, etenkin konvehteja, sekä pähkinöitä, maapähkinöitä, rusinoita, marmeladia ja hedelmiä.

Makeisia viedään joulutervehdyksenä ystäville ja avainasiakkaille, niitä saadaan pukinkontista, ja niitä tarjoillaan kahvipöydissä.

 Kahvi ja kahvileivät

Joulukahvi on maustettu kanelilla ja siksi se tuoksuu erilaiselta. Kahvileivonnaisista mainittakoon yleensä luumumarmeladitäytteiset tähden- tai puolikuunmuotoiset, voitaikinasta valmistetut joulutortut ja usein koristellut piparkakut.