Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi.
Itsenäisyysjulistus ja sen tunnustaminen
Joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. 7. marraskuuta–8. marraskuuta 1917 välisenä yönä bolševikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä, jonka vuoksi katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä.
Itsenäistymisen toteuttamistavasta oli erimielisyyksiä: porvarillisten puolueiden mielestä Suomen oli julistauduttava yksipuolisesti itsenäiseksi, kun taas sosialistien mielestä itsenäistyminen olisi tullut toteuttaa yhteistyössä Venäjän uuden vallankumoushallituksen kanssa. Tämän vuoksi eduskunta hyväksyi P. E. Svinhufvudin porvarillisen senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen äänin 100–88, porvarien 100 äänellä sosialistien 88 ääntä vastaan. Saksan keisarikunta, joka oli ollut sotatilassa ensimmäisen maailmansodan vuoksi myös Venäjän keisarikunnan kanssa, kannatti itsenäisyyksiä, koska näin olisi kyetty irrottamaan Saksan itärintamalta alueita sodankäynniltä ja vahvistamaan näillä joukoilla Saksan länsirintamaa, koska paineet siellä olivat lisääntyneet muun muassa Yhdysvaltain ensimmäiseen maailmansotaan liittymisen johdosta 1917. Kansankomissaarien neuvosto oli julistanut 8. marraskuuta 1917 rauhandekreetin ja Neuvosto-Venäjä sekä Saksan valtakunta aloittivat aselevon 5. joulukuuta 1917. Brest-Litovskin rauhanneuvottelut niiden kesken alkoivat 22. joulukuuta 1917.
Ennen kuin itsenäistymiselle voitiin saada kansainvälinen tunnustus, oli se saatava ensin Venäjältä. Venäjän valkoinen sotilashallitus, joka oli bolševikkien vallankaappauksessa kukistuneen Venäjän väliaikaishallituksen seuraaja, piti kuitenkin kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta eikä ollut valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Venäläisen näkemyksen mukaan valkoisten hallitusten tai valkoisten hallitusten ylijohdon ei pitäisi tunnustaa itsenäisyyksiä, vaan Venäjän valtiollisten asioiden järjestäminen piti suoritettaman perustuslaillisessa järjestyksessä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen toimesta. Osa venäläisistä oli monarkisteja, jotka eivät kannattaneet yhtenäisvaltio Venäjän muuttamista liittovaltioksi liberaalien ja vasemmiston tapaan.
Näin ollen Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus oli pyytää itsenäisyystunnustusta kapinan aloittaneelta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista. Vuoden 1917 viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta, V. I. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäistymisen. Tammikuun 1918 aikana Suomi sai itsenäistymiselleen tunnustukset useimmilta Euroopan mailta, mukaan lukien Pohjoismailta sekä Ranskalta ja Saksalta. Iso-Britannia ja Yhdysvallat antoivat tunnustuksensa vasta runsasta vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.
Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Nykyisin voimassa oleva laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä on vuodelta 1937. Sen mukaan päivä on palkallinen vapaapäivä, tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä.
Itsenäisyyspäivä on myös virallinen liputuspäivä. Silloin liputus päättyy muista liputuspäivistä poikkeavasti klo 20.
Perinteet
Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen.
Tähtitorninmäen lipunnosto
Vuodesta 1957 lähtien Helsingin Tähtitorninmäellä on joka vuosi itsenäisyyspäivän aamuna klo 9 järjestetty juhlallinen lipunnosto, jonka yhteydessä pidetään puheita ja esitetään kuorolaulua. Tilaisuuden järjestämä toimii Suomalaisuuden liitto, lipun nostaa partiolippukunta NMKY:n Katajaiset ja siellä esiintyvät muun muassa Viipurin Lauluveikot. Tilaisuus radioidaan suorana lähetyksenä.
Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus
Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut ekumeeninen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat – kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.
Sankarihaudat
Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.
Paraati
Itsenäisyyspäivänä järjestetään valtakunnallinen sotilasparaati ja joitain paikallisia paraateja. Itsenäisyyspäivänä ja puolustusvoimien lippujuhlapäivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja armeijan ylennyksiä.
Ylioppilaiden soihtukulkue
Itsenäisyyspäivänä useiden yliopistokaupunkien ylioppilaat järjestävät soihtukulkueen. Helsingissä he marssivat Hietaniemen hautausmaan sankarihaudoilta muun muassa Arkadiankatua, Mannerheimintietä ja Pohjoisesplanadia pitkin Senaatintorille. Kulkueen päätyttyä Senaatintorilla pidetään ulkoilmajuhla, jossa pidetään puheita ja jossa akateemiset mieskuorot (mm. Ylioppilaskunnan laulajat ja Polyteknikkojen Kuoro) esittävät isänmaallisia lauluja. Jyväskylässä marssitaan yliopiston päärakennukselta vanhan hautausmaan sankarihaudoille, Vaasassa puolestaan Kasarmintorilta Kauppatorille.
Kynttilöiden poltto
Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää klo 18–20. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa, mutta useita teorioita on kuitenkin olemassa. Yhden teorian mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin vallan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Tapa säilyi myös Venäjän vallan aikana ja tuolloin kynttilät paloivat tietysti tsaariperheen kunniaksi.
Sortovuosina kynttilöitä alettiin kuitenkin polttaa poliittisessa merkityksessä. Kynttilöitä poltettiin kansallisen suurmiehemme Runebergin päivänä 5.2. protestina venäläistämistä vastaan. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Kynttilöiden lukumäärää ei ole missään määrätty, ja lukumäärä vaihteleekin käytännössä runsaasti. Kahden kynttilän on kuitenkin arveltu viittaavan siihen, että silloin juhlistetaan sekä kotia että katua tai vielä laajemmin kotia ja isänmaata. Kynttilähän on valon symboli ja kaiken pahan karkottaja. Jotkut liittävät kynttilät nimenomaan sotaan. He sytyttävät toisen kynttilän miehille, jotka menivät eivätkä palanneet ja toisen heille, jotka palasivat, vaikkakin sodan merkitseminä.
Yhden teorian mukaan kynttilät olisivat aikoinaan ilmaisseet, että kyseisestä talosta löytyy kapinallisille turvapaikka ja tarvittaessa miehiä riveihin. Melko samanlainen teoria on seuraavakin: kynttilät on tapana sytyttää muistoksi jääkärien uskaliaasta hankkeesta isänmaan vapauttamiseksi. Kaksi kynttilää ikkunalla ilmaisivat aikoinaan turvallisen etappitalon, kun jääkäreiksi värväytyvät loikkasivat Ruotsin kautta Saksaan. Nykyään kynttilöitä poltetaan lähinnä vain itsenäisyyspäivän kunniaksi ilman erityisiä symbolisia merkityksiä.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa
Illalla pidetään suuri juhlavastaanotto Presidentinlinnassa. Linnanjuhliin kutsutaan Suomen kuuluisimpia ihmisiä ja joukko tavallisia kansalaisia, joita presidentti on tavannut maakuntamatkoillaan. Juhlaväkeen kuuluvat perinteisesti hallitus, eduskunta, suurlähettiläitä, veteraaneja, urheilun, taiteen ja tieteen edustajia sekä muita tasavallan presidentin kutsumia vieraita. Linnanjuhlia seurataan laajasti televisiosta Suomen kodeissa. 2000-luvulla lisääntyvää huomiota ovat saaneet myös vieraiden pukuluomukset.
Kuokkavierasjuhlat
1990-luvun alulla syntyi uusi perinne muutaman vuoden ajaksi osittain laman ja työttömyyden johdosta. Nuoret järjestivät presidentinlinnan ulkopuolella mielenosoituksen tapaiset kuokkavierasjuhlat. Huomion saamiseksi jotkut mielenosoittajat yrittivät tunkeutua linnanjuhliin tai häiritsivät juhliin menijöiden ajoneuvojen kulkua presidentinlinnaan. Vuonna 2003 kansanedustaja Lauri Oinosen käyttämää taksia estettiin ajamasta Presidentinlinnalle ja Suomen Sisun joukolta anastettu Suomen lippu poltettiin. Tilaisuudesta luovuttiin, koska tapahtuman järjestäjät eivät pitäneet sitä enää poliittisesti mielekkäänä protestina. Vuoden 2004 turvallisuusennusteessa poliisi varautui vielä rähinöintiin. Vuonna 2006 tapahtuman järjestäjät ilmoittivat aloittavansa kuokkavierasjuhlat uudestaan. Noin 200 kuokkavieraan odotettiin osallistuvan mielenosoitukseen. Joidenkin arvioiden mukaan vain 100 osallistui. Poliisi otti kolme kiinni, osaksi siksi, etteivät kasvot olleet paljaina tunnistamista varten.
Kommentit